Viikko Valentinon keittiössä
Tämä oli henkilökohtainen konsultaationi. Moskovassa työskentelin Valentinon tiimin kanssa heidän joka päivä toistuvan järjestyksen parissa: ensin kaulinta, sitten esipaisto ja lopuksi täyte. Kolmessa päivässä he olivat ymmärtäneet työn ytimen. Neljäntenä päivänä jäin katsomaan heitä: he olisivat voineet jatkaa ilman minua.
Valentino antoi minulle aikaa vierailla Moskovassa. Vielä tänäkin päivänä, kun muistelen tuota konsultaatiota, rakkain muisto on juuri neljäs päivä. Olin mennyt opettamaan jotakin, ja olin myös oppinut sen: koittaa hetki, jolloin on luovutettava penkin paikka tiimille.
Muisto, jonka vein mukanani Roomaan
Valentinon kanssa syntyi ystävyys. Hänen keittiössään Moskovan keskustassa söin italialaisia ruokia, jotka muistan edelleen parhaimpina koskaan maistamistani. Vuosien varrella hänen Pinzeriansa kasvoi ja muita ravintoloita avattiin. Kerron teille siitä, mitä koin itse tuossa edustusjoukkueessa.
Eräänä iltana ravintolan väki kutsui minut pelaamaan jalkapalloa. Lämpötila oli kymmenen astetta pakkasta. Puoliajalla menin penkille, nappasin vesipulloni, eikä pisaraakaan tullut ulos: vesi oli muuttunut jääksi. En ollut koskaan kokenut sellaista peliä Roomassa.
